LCD-tekniikan historia voidaan jäljittää 1800-luvun loppuun. Vuonna 1888 itävaltalainen kasvitieteilijä Friedrich Reinitzer löysi samean ja viskoosin nesteen. Myöhemmin saksalainen fyysikko Otto Lehmann vahvisti, että tämä aine oli eräänlainen nestekide ja antoi sille nimen "nestekide", eli nestekide. Kuitenkin vasta 1960-luvulla LCD-tekniikkaa alettiin soveltaa näyttökenttään.
Vuonna 1968 Yhdysvallat tuotti onnistuneesti LCD-tuotteita ensimmäistä kertaa. Myöhemmin vuonna 1973 Sharp toi markkinoille TN-LCD:n (twisted nemmatic -nestekidenäyttö), mikä merkitsi LCD-tekniikan käytännön soveltamisen alkua. Vuonna 1984 STN-LCD (super twisted nemaattinen nestekidenäyttö) ja TFT-LCD (ohutkalvotransistorinestekidenäyttö) ilmestyivät toinen toisensa jälkeen edistäen entisestään LCD-tekniikan kehitystä.
2000-luvulle saapuva LCD-tekniikka aloitti nopean kehityksen kultaisen ajanjakson. Tuotantoteknologian jatkuvan kehittymisen ja kustannusten alenemisen myötä LCD-näytöt ovat vähitellen korvanneet perinteiset CRT-näytöt (katodisädeputki) ja niistä on tullut valtavirran näyttötekniikka. Nykyään iPhone 16 -sarjan LCD-näyttöjä on käytetty laajasti erilaisissa elektronisissa laitteissa, kuten televisioissa, tietokoneissa, matkapuhelimissa, tableteissa jne., ja niistä on tullut välttämätön osa jokapäiväistä elämäämme.
